Etelä-rannalla äiti ja muut rouvat pesivät mattoja. Se yksi kivi, sellainen sopiva merenneidon istuskelukivi, on mitä parhain siihen tarkoitukseen mutta vesi ei saa olla liian korkealla. Ranta on täynnä mustia, vulkaanisen näköisiä kiviä. Niistä suurimmissa kasvoi ennen ahdinpartaa. Se oli vähän inhottavan tuntuista etenkin sääriä vasten, mutta usein me keräsimme sitä lasipurkkiin ja leikimme sillä. Se oli kauniin syvän vihreää, kuin merenneidon hiuksia.

Etelässä alkaa myös iso kaislikko. Emme koskaan kahlanneet sitä kautta, sillä se on suuren petohauen valtakuntaa. Kävelimme länsirannan suloisen kullankeltaisen heinikon reunustamaa polkua pitkin. Matkalla poimimme lillukoita suoraan suuhun, ja palasimme hämähäkinseittisinä ja nälkäisinä takaisin mökin pihaan.

Lomassa parasta on se, kun ei ole aikatauluja. Lomalla voi vähän lipsua säännöistäkin. Voi syödä jäätelöä joka päivä. Mennä uimaan ja olla monta tuntia rannalla, vaikka olisikin päivällisaika. Lomalla voi syödä uusiaperunoita, lämmittää lounaaksi pinaattilättyjä ja syödä niitä ranskankerman kera. Voi ottaa nokosia ja lukea ihania romaaneja. Nyt pitää imeä itsensä täyteen lämpöä, rentoutta ja rakkautta, sillä muuten ei jaksa talvella.

Minulla on reilu viikko ihan oikeaa lomaa. Siis sellaista aikaa, jolloin en tule toimistolle, enkä päivitä somea. Viikko riittää, koska tuntuu, että olen ollut koko heinäkuun osittain lomalla. Olen tehnyt lyhyempiä päiviä, pitänyt vapaapäiviä, puhelin ei ole soinut oikeastaan ollenkaan heinäkuun alun jälkeen. Tällä alalla kyllä huomaa, kun koko Suomi on lomalla. Minä olen saanut rauhassa keskittyä kirjoittamiseen. Kyllähän se tilipussia ehkä vähän hoikistaa tämmöinen vastuuttomuus, mutta joskus lepo ja rentoilu on tärkeämpää kuin kukkaron paksuus.

Rakastan loppukesän hämäriä öitä. Odottavaa tunnelmaa, haikeaa tietämystä siitä, että kohta tämäkin kesä on historiaa. Syksyllä on aina ollut minulle jonkin uuden aloittamisen merkitys. Ehkä se liittyy siihen, että uusi lukuvuosi alkoi aina syksyllä. Uudet oppiaineet, uudet kirjat, uudet vihkot, uudet ystävät tai uudet omat kodit. Innostus ja odotus mutta samalla haikeus kesän päättymisestä. Viilenevä sää, kirpeät ilmat, kuulas taivas ja keltaiset lehdet.

Tuleva syksy tulee olemaan omalla kohdallani kiireinen, sillä töitä on vinossa pinossa, kun kolme lehteä on lähes samaan aikaan työn alla. Tämän lisäksi olen yli seitsemän vuoden jälkeen palaamassa koulun penkille. Aloitan elokuussa luonto- ja ympäristöalan perusopinnotJamissa. Luonto-ohjaajan tutkinto suoritetaan monimuoto-opiskeluna, joten oppiminen onnistuu työn ohessa. Tekee jo mieli mennä ostamaan uusia kyniä! :D

Ihanaa heinäkuun loppua kaikille asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja seuraajille!