Johan oli viikko. Rakas blogini on ollut ihan huonolla huolenpidolla, koska aikaa ei vain ole ollut tällä viikolla yhtään. Näinhän se usein menee, että ensimmäisenä tinkii omasta viestinnästään…

Maanantaina huomasin hukanneeni viime viikolla muistivihkoni. Ei mitään muistikuvaa, minne olen sen laittanut. Vihko ei ole vielä löytynyt, joten jos näet eksyneenoloista muistivihkoa, jonka muistiinpanoissa ei ole juuri järkeä, on se todennäköisesti minun. A5 kokoinen ja paksu. Pienet ruudut.

Tiistaina piipahdinKesämarkkinoidenkauppiastoimikunnassa, jonka melkein senkin unohdin tai ainakin myöhästyin 20 minuuttia. Kokous oli kuitenkin onnistunut ja saatiin niin sanotusti iso pyörä pyörimään.

Kävin keskiviikkona Helsingissä. Lähdin aamulla 7.30 ja palasin illalla 23.30. Olen monta kertaa tätä sanonut ja sanon sen taas: Mikseivät ne voi siirtää sitä Helsinkiä yhtään lähemmäksi?

Luin junamatkalla aivan ihanaa Tove JanssoninKesäkirjaa. Ostin sen Pasilan asemalta siitä pienestä pokkarikaupasta, jossa aina käyn hipelöimässä kirjoja mutta en koskaan osta mitään – paitsi kerran ostin Meren syvyyksissä-värityskirjan. En ole värittänyt yhtään kuvaa siitä kokonaan. Oli niin ihana lukea, koska yleensä teen matkat töitä asemalta asemalle, saan päänsäryn ja lopulta olen niin väsynyt ja pyörällä päästäni etten saa edes nukutuksi kunnolla.

Torstaina paiskin ankarasti hommia, mutta otin myös pienen tovin kehonhuollolle. Tämä on yksi hyvä puoli siinä, että samassa rakennuksessa sattuu olemaan kaksi hierojaa. Kun kroppa prakaa, apu on lähellä. Kiitos vaanTanjallenikamajumpasta.

Tänään perjantaina olen Nurmossa koiralapsen kanssa eläinlääkärissä. Tässä taitaa mennä puoli päivää, mikä tietysti vähän haittaa tehokasta työntekoa.

Kaikkien näiden menojen ja tulojen lisäksi olen tehnyt myös ihan oikeita töitä. Odottanut puheluita, soittanut puheluita, saanut puheluita, käynyt tapaamisissa, kirjoittanut, oikolukenut, tarkistanut, antanut painoluvan, jännittänyt, iloinnut hyvin tehdystä työstä ja onnistuneesta tekemisestä. Innostunut uusista hommista, lähetellyt sähköposteja, vastaillut sähköposteihin, maksanut laskuja, hoitanut kirjanpitoa…

Tämän kirjoituksen tarkoitus on keventää tunnelmaa, jos joskus tuntuu, ettei mitenkään voi ehtiä tehdä kaikkea, niin ei kannata murehtia. Koska ei aina ehdikään. Joku pieni assari ei olisi ollenkaan pahitteeksi silloin tällöin. Semmoinen ajatuksen voimalla toimiva.

Mutta onneksi kesä on täällä! Loistavaa kesäkuuta kaikille!