Olen ollut tänä syksynä niin kiireinen asiakastöissä ja järjestöharrastuksen parissa, ettei oman yrityksen viestintään ole jäänyt aikaa oikeastaan ollenkaan. Tai jos aikaa onkin ollut muutamia hetkiä, olen antanut itselleni luvan käyttää kaiken ylimääräisen ajan relaamiseen tai ihan vaan ajattelemiseen, kotiin ja perheeseen. Tätä ylimääräistä aikaa ei kyllä juurikaan ole ollut etenkään nyt marraskuussa. Päiväkin on niin typerän lyhyt ja voisin nukkua 12h vuorokaudessa.
Työpäivä kuluu asiakastöissä ja illoissa ei ole juurikaan aikaa millekään, sillä kotiintulon jälkeen pitää nopeasti laittaa päivällistä, minkä jälkeen jää ehkä tunti aikaa ennen kuin perheen pienimmäistä pitää alkaa valmistella yöpuulle. Tästä syystä yritän aina tehdä kaikki mahdolliset työasiat työpäivän aikana. Ja kun työpäivät ovat olleet täynnä tärkeämpiä asioita, ovat tietenkin ne omat markkinointi- ja ylläpitotoimet jääneet viimeiseksi työlistalle tai ne ovat oikeastaan jääneet listan ulkopuolelle, reppanat.
Suutarin lapsella ei ole taaskaan kenkiä. Painotan aina asiakkailleni ja seuraajilleni, että aikatauluttakaa oma sisällöntuotanto ja tehkääsuunnitelma, jotta asiat eivät jää arjen kiireessä tekemättä. Onneksi aina voi sanoa, että älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon. :D Miksi ne oman yrityksen viestintä- ja kehitysasiat onkin niin helppo jättää viimeiseksi? Jos niitä ei laita kalenteriin, ne jäävät hyvin todennäköisesti tekemättä. Tai jos aikatauluttaa, niin ainahan niitä voi siirtää. Omatunto kolkuttaa. Muistaakseni lupasin itselleni, että teen sen oman strategian valmiiksi ja suunnittelen.. Pitäisikö tehdä uudenvuoden lupaus?Sitähän voi sitten myös siirtää…
Saisinko jonkun innostumaan pitämään yhteisen straegianedistämispäivän? Sitten se olisi pakko tehdä, kun on sopinut ja luvannut jollekin muullekin kuin itselleen. Minulla olisi aikaa ainakin välipäivinä. Ennen joulua nimittäin tekee mieli käyttää kaikki ylimääräinen aika jouluvalmisteluihin ja joulusta fiilistelyyn. Hiljentymiseen ja rentoutumiseen ilman kiirettä.