Luin pysäyttävän blogikirjoituksen yritysten somekielloista ja pakkokontrolleista. Kirjoitus oli helmikuulta, mutta tuskin asiat ovat ihan valtavasti muutamassa kuukaudessa muuttuneet. Alkuperäinen artikkeli löytyytäältä.

Jutussa kerrottiin, että joissakin yrityksessä somen käyttö muuhun kuin työtarkoituksiin oli kiellettyä. Toiset taas saivat noottia siitä, että olivat käyttäneet sosiaalista mediaa vapaa-ajallaan bloggaamiseen – asiantuntijabrändinsä kehittämiseen. Työnantajan olisi pitänyt kuulema saada lukea tekstit ensiksi. Myöskään työtehtäviä ei saanut hoitaa sosiaalisessa mediassa. Toisessa yrityksessä oli somen käyttö kielletty kokonaan, koska tarpeeksi yhtenäistä linjaa ei ole löytynyt.

Ihan jokaisella toimialla huomaa, että somea pelätään edelleen. Sitä ei ymmärretä. Toinen toistaan naurettavampia ohjeita ja käytäntöjä pidetään yllä. Tai mikä pahinta somea ei käytetä ollenkaan ”ihan vaan periaatteesta, ku se on niin tyhmä ja kaikki on siellä”. Osaamattomuus on tekosyy. Jokainen voi oppia. Kokeilemalla oppii parhaiten. Jos pelottaa, voi laittaa foliohatun päähän, niin voi tuntua turvallisemmalta. Toisaalta toinen ääripää on ”ollaan kaikissa kanavissa, mutta ei tiedetä yhtään mitä tehdään”.Jos työntekijäsi vapaaehtoisesti twiittaa, postaa, bloggaa tai periscooppaa työstään tai toimialan asioista, niin sanoisin, että parempaa kävelevää mainosta saa näinä päivinä hakea. Tähän ei voi pakottaa. Jos työntekijäsi haluaa postata tai kirjoittaa vapaa-ajallakin työasioista, niin lyhyellä matikalla heittäisin arvion, että on kiinnostunut työstään ja motivoitunut. Viihtyy työssään. Semmoisista kannattaa pitää kiinni.