Koko ajan on kiirettä, että omia blogiaiheita ei ehdi edes miettiä! Nyt on ollut varsin kiireinen kevät, mukavia projekteja on ollut, ja niinhän se menee, että viimeiseksi jää ne omat viestintäasiat. Tyypillistä! Onneksi asiakkaiden viestintäasiat ovat sentään paremmalla tolalla. ;-)

Olen viime aikoina pohtinut kovasti julkisuuskuvaa. Imagoa. Mielikuvia. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta kirjoitan vielä uudelleen.

Ajatellaanpa yritystä tai organisaatiota, joka ei markkinoi itseään juurikaan. Viestintää tehdään, jos siihen jää aikaa. Minkäänlaista yhtenäistä visuaalista tai muutakaan linjaa ei viestinnällä ole. Mistä tällaisen organisaation imago lopulta muodostuu? Se muodostuu sen pohjalta, mitä esimerkiksi työntekijät puhuvat julkisesti tai yksityisesti. Kyllähän jutut lähtevät liikkeelle – varsinkin ne huonot. Mutta myös erityisen hyvät, positiiviset. Jos yritystä on johdettu poikkeuksellisen hyvin ja työntekijät ovat poikkeuksellisen tyytyväisiä ja onnellisia, niin kyllähän se jossain näkyy vai mitä? Sen sijaan huono johtaminen aiheuttaa tyytymättömyyttä ja äkkiä negatiivisia puheita.

Harva organisaatio on sellainen, jossa ei koskaan ole minkään valtakunnan ongelmia työyhteisön sisällä. Jollain oli joskus huono päivä, toinen on muuten vaan satunnaisesti vaikea tai liian erikoinen, se yksi taas on koko ajan yltiöpäisen pirteä ja kolmas aina pätemässä jotain – alkaahan se ärsyttää! Taitavalla johtamisella työyhteisö pysyy kuitenkin yhtenä rintamana, asiat toimivat, erilaisuutta ymmärretään ja hyväksytään. Kaikilla tulee olla kristallinkirkkaana ajatus – miksi minä olen täällä, mikä on roolini tässä organisaatiossa ja sen tavoitteissa?

Summa summarum: panosta omaan porukkaasi, muotoilkaa yhdessä maali ja sopikaa pelisäännöt, johda orkesteria ja muista aina välillä tehdä sitä viestintääkin (yhtenäisellä linjalla sitäkin) – se lisää tyytyväisyyttä ja sitouttaa niin oman väen kuin asiakkaat. Aitous näkyy, ole aito. <3